Hukan naamasta näkee jo, että se on isovillakoira:

Ei tuota voi erehtyä luulemaan minkään muun kokoiseksi puudeliksi, vaikka ei muuten kokoa näkiskään. Ihan hassu kuvakulmakin kyllä, mutta kyllä sillä nuo huulilörpsykät on. Ei onneksi kovin pahat kuitenkaan...

Hukalta ajeltiin eilen kuono, niin se on nyt niiiiin komea. <3

Sitte sitä ulkoilua:

Tässä mää oon, ja tää on mun narupallo! Oonko vähä söpö?!

Tuo narupallo on meidän vakioulkolelu, kun sitä on niin hyvä heittää. (Sitä paitsi se on hieno, ku se on mun tekemä!) Kyllä tuolla koiralla on jo vauhtia. Pitäis vielä sitä omaa heittoa harjotella enemmän, että sais pallon kauemmas.

Tuossa meidän talon takana on tuommonen iso nurmikenttä, jossa on tosi hyvä juoksuttaa Hukkaa. Meillä onkin nykyään päivittäin siinä leikkihetki ja luoksetuloharjottelutkin jatkuu edelleen. Tosi hyvin se tulee luokse käskystä, vaikka olis just keksiny jotaki kivaa. En kuitenkaan vielä uskalla pitää sitä irti jos näkyy muita koiria, kun se kuitenkin haluais niiden kans mennä leikkimään... Kerran tosin yks koira pääsi varsin lähelle ennen ku sen huomasin, Hukkaki huomas eikä lähtenyt juoksemaan. Otin sen kuitenkin sitten kiinni...

Oon yrittänyt opettaa Hukkaa haukkumaan käskystä, mutta ei se pöljä tajua. Se haukkuu muutenkin niin tosi vähän. (Onneksi!) Killille se joskus haukkuu, kun Killi ei sen kans suostu leikkimään.